"Täältä tulee taas tämä ihana pusukone"

Eilen käytiin siis mätsäreissä pyörähtämässä. Huh, että oltiin Ninjan kanssa puhki. "Näyttelypaikalla" meni aikaa noin 4 tuntia, oltiin aika aikasessa liikenteessä, sen lisäksi isoissa pennuissa, joihin Ninja siis kuului, oli ilmottautuneita n. 40 koirulia. Huh.

Aikaisesta tapahtumapaikalla olosta johtuen saatiinkin numeroksi "jo" 10. Meidän kanssa kehässä oli tervu. Me lähettiin avoimin mielin liikenteeseen, "lahjattomat reenaa"- asenteella. Kehäkäytös oli kuitenkin ok. Aluksi tuomari tunnusteli Ninjan läpi ja kahtoi hampaat, hyvin meni. Neiti antoi tuomarille hillityt pusut ja melkein pysyi aloillaan, mitä nyt vähän ois voinu syliinkijnpuskeutua, mutta ihmeenkin hillitty käytös. Bra. Juokseminen oli aluksi kamalaa pomppimista, kiitos meikäläisen idean pitää namia kädessä. No alkoi sujua paremmin. Seisotusharjoitukset oli vissiin jäänyt joltain tekemättä, krhm. N painoi pyllyn maahan, kun alettiin puhua seisomisesta. No kyllä se ihan hyvin pysyi seisomassaki pieniä hetkiä. Tuomari tykkäs Ninjasta sirouden, käytöksen ja metsästyslinjan vuoksi, mutta kuulema vaikean valinnan tuloksena päätyi tervuun.

No ei me siitä sinisestä nauhasta ihan kauheesti nokkiinnuttu, vaan "hetken" kuluttua uudestaan kehään ja tuomari tuumas "täältähän se ihana pusukone tulee". Loppu kehässä ei kuitenkaan sijoituttu.

Kiva kokemus ja harjoitus. Käytös oli alussa turhan rauhaton, ja joka toinen koira ois ollu kiva käydä moikkaamassa. Mutta aika pian rauhoittui, jee! Tehtiin myö myös vähän toko sivulletuloja ja pysymistä häiriössä. Kivasti meni. Mätsärit oli parkkihallissa ja sinne kuljettiin liukuportaita (jotka oli kuitenkin pois päältä) pitkin. Mukavaa oli huomata, ettei tälläista kujaa vieroksunut vaan mentiin kuin vanha tekijä. Monilla oli ongelmia tulla edes parkkihallin sisälle. Sai sitä olla taas omasta rinsessasta ylpeä.

Illalla uni maittoi jo pientä kettutyttöä. On se rakkaus.

Omatoimitoko 2

Aktiiviseksi alkaa muuttua tää blogi, vaikka treenipäiväkirjana tämä kyllä on kätsy. Tänään siis käytiin illalla töiden jälkeen treenaamassa ryhmätreeneissä kaarihallilla, toisen kerran.

Kontaktia alkoi jo aluksi pihalla odotellessa kivasti tarjota. Oli yllättävän rauhallinen. Hyvä. Halliinkin mentiin suht rauhallisesti ja kuulolla. Paikalla kaikki tuntemattomia koiria, paitsi yksi koirista oli viime kerralla mukava. Kultsu, kiinanharjakoira, aussie, sekarotuinen.

Ensin otettiin paikkamakuuta porukassa. Sivu - maahan - sai palkan kun meni maahan - ohjaaja pois. Ihan ekalla kerralla tais saada aivopierun ja nousi istumaan, kun olin kävellyt jo hallin toiseen päähän nii hokasin vasta. Palasin luo- maahan ja pois. Sitten pysyi tosi hyvin ja rauhallisesti. Tollotti minua, joku lähti aiemmin palkkaamaan, sitä vähän katsoi, odotin, että katsoo minua ja lähdin vapauttamaan - rauhallisesti palkka - sivulle täpäkästi ekasta käskystä. Jes! Muutama toisto. Jollain kerralla kävellessä katsoin taakse nii kyynäret oli noussu. Ja lopussa ruuan himoissa meinasi olla hieman odotustärinää ja jännitystä, koska saa palkkaa. Toisista koirista ei ollut kiinnostunut. Bra.

Huomiot:
*rauhallinen ohjaus, palkka, käskyt
*ei paineisteta yhtää katsomalla Ninjaa
*jos nousee tms. ei tehdä numeroa, takaisin vaan samaan paikkaan
*maahan ja sivu käskyt, ei ennakointia, mutta täpäkkyys käskyn saatua
*häiriötä lisää

Sitten tehtiin perus seuraamispätkiä, eniten täyskäännöksiä ja sitä peräpäätä unohtamatta. Seuraaminen kivaa, paikka ja kontakti ok. Välillä saattaa jätättää tai jos liikaa draivia poikittaa, että pylly lähtee vinoon, sitten vaan "oho" ja paikka taa löytyy. Täykkäreissä siis ongelma ohjaajan jalat ja kävely, sekä Ninjan takapään pyöräytys. Pari ok suoritusta saatiin, ennen kaikkea lelupalkalla oli muutama tosi kiva.

Seuraaminen myös kivaa, tehdään kyllä liikaa suoraa pätkää, ensi treenissä pääpaino juurikin käännöksissä sitten. Kontakti ja motivaatio on kunnossa! Eikä ottanut häikkää muista koirista.

Huomiot:
*täyskäännöksissä omat askeleet. Älä kaadu koiran päälle.
*Ninjan takapään käytön vahvistaminen.
*paljon käännöstreeniä
*erilaisia harjoituksia, välillä tosi lyhyitä pätkiä, liikkeelle lähtö palkkaus jne.

Sitten tehtiin hyppyä, ekaa kertaa. Aluksi käskin Ninjan sivulle ja istumaan ja kävelin esteen toiselle puolelle, sitten sanoin "hyppy" ja kannustin luokse. Aluksi empi muutamat, että saako varmasti tulla, eikä muistanut nostaa takajalkoja vaan ne kopsahti peri kertaa lautaan. No alkoi sujua ja vaihdettiin, niin että sivulta sanoin "hyppy" ja usutin esteellee hyppäsi ja palkka esteen yli ja Ninjan luokse, ettei hyppää takaisin. Tosi äkkiä hoksas jutun. Hyvä tyttö!

*toivon mukaan pian uudestaan estettä treemaaam
*TOP käskyn opettaminen kunnolla loppuun, että voi alkaa yhdistää tuohon.
*sivu - hyppy - palkkaamaan niin, ettei ehdi hypätä takaisin

Lopuksi tutustuttiin vähän enemmän muihin koiriin, ja Ninjalla meinas mennä yli, kun ois ollu niin kiva yhtä hullu aussie :-D Malttoi kuitenkin kuunnella jopa melkein hyvin. Ainut ärsytys tänään se, että N nuuskii maata siinä toivossa, että joku ois tiputtanut namin maahan. Huoh. Välillä nokka nuohos vähän liikaakiin, täytyy puuttua enemmän, harmi, että on jo niin monesti löytänyt tiputetun namin maasta.. hm. Mutta hyvä fiilis jäi ja Ninjaa pystyy pitämään kivasti huoletta irti, pitäs kyllä treenata seuraamista myös hihnassa joskus! Kivat treenit.

Huippu tokopiski

Eilen tehtiin parkkipaikalla niin kivvaa tokoa ja ennen kaikkea seuraamista, että jippii! Narupallopalkka + keskittynyt mielentila = huippua. Aluksi meinas lähtee "keulimaan", mutta sitten "oho" ja rinsessa rupes kunnolla keskittymään. Ruokapalkalla palkatessa ok paikka paitsi nuo mainitsemani pidemmät pätkät. Tänään ei himmailusta tietoakaan, asenne jättebra! Käännöksetkin meni terävämmin lelupalkalla.

No jos nuin paljon hyvää, niin tottakai huonoakin. Lopuksi tehtiin istu, maahan erotteluja. Maahan menee kyllä terävästi, mutta joskus hiipii/ryömoi, eilen puutuinkin asiaan heti, ettei ala mennä ihan yli. Sitten toinen juttu oli myös rinsessalle eilen vaikeaa, nimittäin maassa pysyminen. Pari ekaa kertaa; maahan - hyvä - nousi istumaan. Ei hyvä. Ei palkkaa. Uudestaan. Jopa alkoi pysyä kyynäret maassa. Keskittymistä, keskittymistä. Mutta olipa meillä kiva reenihetki.

Ja taas eilen takapihalla iltapissillä käydesssään oli pieni lumikasa muuntautunut möröksi. Ninja ihmetteli ja haukahti pari kertaa, että mörköhän tuon on pakko olla. No menin yöpaidassa sit hengaamaan ja "katsomaan tilanteen". Hetken aikaa N oli edelleen sitä mieltä, että mörkö se on, mutta sit ei enää ollut ollenkaan kiinnostunut, kun jäi vielä hetkeksi yksin takapihalle.

Ännä & Jii

Pähkäilyä

Täällä jo kovasti ootellaan, että lumet sulaa ja päästäis maastolajien pariin. Jälki♡ Mutta ei vielä kovin lupaavalta ole näyttänyt sen suhteen, täällä Kuopiossakaan. No muutama lämmin ja aurinkoinen päivä lisää niin jee!

Toko rintamalla ollaan edetty aika hitaan puoleisesti vaikka päivittäin treenaillaankin. Nyt uusi problema seuraamisessa on perässä laahaus, ainakin namilla palkatessa pitemmällä pätkällä kuin 5 askelta. Huoh. Aina joutuu tinkimään joko asenteesta tai paikasta näköjään. Kivaa tuon kanssa on touhuta, mutta samalla myös todella haastavaa - himmailusta innostaminen johtaa yleensä ylilyönteihin. Kuitenkin aika ohjaajapehmeä, mutta samalla myös kamalan periksiantamaton. Jääviä pitäis alkaa treenata jos koittaa vielä vanhoilla säännöillä korkata kesällä tokon aloluokan. Huh, on kyllä vielä paljon hommaa, mutta seuraamisen käännöksissä ollaan nyt edistytty kivasti.

Nyt on jokin ihmeellinen "mörköikä" päällä. Rinsessasta iltalenkillä joka toinen roskis tai hiekka-astia näyttää kauempaa hirviöltä. Kohti kyllä mennään, mutta häntä ylhäällä omituisesti tepsutellen, kunnes hokataa "ai tää onkin tää sama roskis kuin eilen heh". Eilen iltalenkillä suurta ihmetystä aiheutti lenkkipolun varrella olevasta talosta kuulunut jonkun musiikkisoittimen kumma ääni. Sen jälkeen Ninja päätti, että tottakai sieltä perästä kohta joku trumbettia soittava mörkö vähintäänkin hyökkää. No eiköhän tästä yli päästä, kun niin yllättäen tällainen mörköily alkoikin. Muutenkin on vähän epävarmuutta ilmassa.

Viikonloppuna ois tarkotus mennä mätsäreihin rinsessan kanssa. Saa nähä kuinka siellä käy. Ei olla kauheesti misseilyä reenattu, eikä varmaan oikein ehitäkään, että voi olla, että melkoiset ilohypppelyt saattaa tuomari saada osakseen. Riippu toki mieltääkö Ninja sen mukavaksi vai hirviöksi ihmisolennoksi. No avoimin mielin ollaan menossa, ekaa kertaa siis.

Tällanen pikkukoira iltalenkin jälkeen oottaa pyyhkeeseen kuivaamisoperaatiota (ja iltaruokaa). "En varmana kato kameraan"

Kiitos ei ole kirosana

Kännykkäräpsyjä eiliseltä ja viikonlopulta.

 ♡ tämmönen illalla sängyn vieressä

 Voitasko jo jatkaa lenkkeilyä?

 Ihkunen jolla liian pieni (ja repaleinen) heijastinliivi. Kaulanahkapoimuineen.

 ♡

 Ninja♡Nuusku

 Parasta seuraa kotopuolessa. Kissat.

Tyttölöiset.

Ihanimpia ovat aamut, jolloin samaan aikaan kanssasi herää uninen labbiskoira. Kauheimpia aamut, jolloin olet päästänyt labbiskoiran kolme kertaa yön aikana tarpeille vatsavaivojen vuoksi, ja aamullakin kauhealla kiireellä ulos.

Ihania on pitkät lenkit söpöläisen kanssa, jos ei vastaan tule yhtään räyhäävää pikkukoiraa.

Ihanaa on tulla kotiin, kun vastaa hiippailee jälleen ihana uninen labbiskoira.

Ihanaa elämää kera ihanan koiraystävän♡

Treenihommissa ollaan nyt perehdytty takapään käyttöön, seuraamisen käännöksiä ja pyörimistä. Peruuttamistreeniä ja kaikenlaista. Suorat pätkät menee jo ok, täytyy vaan itsellä muistaa, ettei heti mennä koko ajan pitkiä pätkiä ilman palkkaa, kontakti ja motivaatio kärsii.

Mun oma peikko treenissä eli paikkamakuu sitä pitäisi treenata enemmän. Se vaan aina jää, kun se on niin tylsää. Mutta ihan ok sekin sujuu, tosin ei olla hirveässä häiriössä tehty pitkään aikaan. Paineistuu aika herkästi tästä.

Mustia koiria pitäs päästä paljon moikkaamaan. Kuukausi takaperin lenkillä ohitettiin Ninjan kanssa eräs pappa ja musta aika iso ja lihava cockeri, joka ohituksen jälkeen "hyökkäs" Ninjan perään. Ninja loikkas hihnan mitan verran eteenpäin ha säikähettiin molemmat. Tais olla vähän arveluttava koira, ei tullut kuulema oikein toimeen toisten koirien kans. Jesjes. Flexit onkin juuri sellasille koirille oikea valinta! Juu-u. Muut koirat ohitetaan nätisti mut jos sitä muistuttavia koiria näkyy Ninja alkaa vinkua ja häntä menee koipien väliin. Kurjaa. Mutta onneksi muut koirat on Ninjasta ok. Eiköhän nuista mustistakin vielä keretä tykkäämään. Saas nähhä.

Ai niin.

Heippahei. Eipäs olla oltu kovinkaan ahkeria taikka aktiivisia tämän blogin kanssa..

No Neito Ninja on jo(!) 10kk ikäinen koiruus, eikä siis mikään pikkupentu enään, vaikka toki kakara vielä onkin.

Tämän vuoden tavoitteeksi vois laittaa TOKON ALO luokan kisat, varmaankin uusilla säännöillä vasta kisakentille lähdetään, mutta eipä sitä koskaan tiedä. Ja tietenkin taipparit alku kesästä. Keväällä ollaan menossa Savon Nuuskujen taipparikurssille oppia hakemaan, jännää. Tietty kesällä taas jäljestystä ja maastoja treenataan, jälki jäi syksyllä ihan kivalle tasolle ja siitä hyvä lähteä jatkamaan. Mihinkään meillä ei onneksi ole kiire, joten turhaa stressiä on ressaavan ohjaajankaan ottaa kaikesta.. hehe. Myöskin kiinnostais kokeilla agilitya tuon vauhdikkaan typyn kans.

Nomepuolikin kiinnostaa jonkin verran, saa nähdä miten pitkälle sitä lähdetään treenaamaan. Aika näyttää. Avoimin mielin koitetaan edetä.

Tietty tavoitteena on pysy myöskin terveenä, mitää pahempaa ei onneksi ole sattunut *koputtaa puuta* kuin puolen vuoden iässä tassuhaaveri ja vielä pahimpaan loska-aikaan. Onneksi siitäkin selvittiin kuukauden saikulla.

Myös viralliset luustokuvat kuuluvat tähän vuoteen ja silmätarkki mahdollisesti myös tänä vuonna.

Muuten jatketaan samalla leikkimielisellä linjalla, ohjaajakin vois vähän välillä hellittää, jos pipo meinaa kiristää. Kaikkea tarvii kerrasta pilkun tarkasti suorittaa. Hauskaa ainakin tuon otuksen kanssa on puuhailla :-)

Arjessa helppo koira. Aamu-uninen pikkuhupsu, tykkää leikkiä leluilla, repiä, riuhtoa, haastaa. Ihana. Oppivainen, rakastettava.

Ehkä palataan asiaan taas muutaman kuukauden kuluttua.

Jenni ja Ninja

Voihan blogi

Hups. Blogi on aivan unohtunut. Taas. Totaalisesti.
En jaksanut alkaa selailla, että mitäs sitä on tullut sepustettua viime postauksiin. Nyt kirjoittelen vain pikaiset kuulumiset lähiajoilta.

Kesän lopulla aloitettii siis pentukurssi ja käytiin kunnialla loppuun. Sen jälkeen alkoi Savon Nuuskujen peruskurssi. Ja nyt tämäkin kurssi alkaa olla jo lopussa, huh kyllä aika menee lujaa, Neiti Ännä täyttää tän viikon sunnuntaina 6kk!! Peruskurssilla ollaan tehty perushallintaa, tottisjuttuja ja ohituksia, luoksepäästäväisyyttä jne. Yhdellä kerralla oli myös riistaa paikalla, eli kani, varis ja lokki.

Riistakerralla Ninja oli heti kiinnostunut kaikista riistoista, ekana meillä oli varis. N otti maasta suuhun ja kantoi hienosti hihnassa pikkulenkin ja sitten irrotus. Hieno. Irrotus ekalla riistalla ok. Seuraavana lokki, samalla tavalla - otti heti suuhun ja kantoi, vähän mäkläs suussa, mutta muuten ok ote, taas pikkulenkki ja irrotus. Nyt oli vaikeampi irrotus ja meinas, että vois itelläki sen pitää. Viimesenä kani, alko olla jo kuumana tilanteessa. Meinas, että vois vaikka vähän maistella ja jättää itselleen.

Melko kuumana oli siis riistasta Neiti Ännä. Ja jännittyneenäkin meinas olla, niskakarvat oli vähän pystyssä ja häntä yläällä - että tää saalis on muuten mun! Haha. Hauskaa. Eka kerta oikealla kokonaisella riistalla ja hyvin meni. Perushallinta vaan kuosiin ja malttia, nii eiköhä se siitä!

Jälkeä ollaan ajettu se 100 askelta, kulmia, koukeroita, keppejä. Hyvin pelittää. Nyt ollaan tauolla oltu jo reilu pariviikkoa. Nurmelle ollaan tehty kaikki jälet - yhtä lukuunottamatta, joka tehtiin metsään. Se oli vähä ihmettelyä aluksi, mutta ok meni loppu. Pitäs tehä enemmän metsään ja nurmella vähentää nameja enemmän ja vaikeuttaa, alkaa olla jo helppoja mun tekemät jälet, hehe.

Näppärä jälestäjä siis kyseessä alkukankeuksista huolimatta =)

Tottista ollaan tehty vaihtelevasti. Sivulletulot on jo ok mallilla, sekä paikallaolo istuen ja maassa menee ihan hyvin. Kontakti myös ok kuosissa. Malttia pittää vain harjoitella koko ajan, paljon.

Seuraaminen on sit se the projekti meille. Mutta onneksi meilläei oo mihinkään kiire.

Muutenkin Neiti Ännä on oikein mallikas koiranalku ollut. Melkoisen täpäkkä tapaus on vaan typy, että täytyy koittaa itellä pistää aina jäitä itelle hattuun. No hiljaa hyvä tulee. Palataan taas parin kuukauden päästä ;)