Kiitos ei ole kirosana

Kännykkäräpsyjä eiliseltä ja viikonlopulta.

 ♡ tämmönen illalla sängyn vieressä

 Voitasko jo jatkaa lenkkeilyä?

 Ihkunen jolla liian pieni (ja repaleinen) heijastinliivi. Kaulanahkapoimuineen.

 ♡

 Ninja♡Nuusku

 Parasta seuraa kotopuolessa. Kissat.

Tyttölöiset.

Ihanimpia ovat aamut, jolloin samaan aikaan kanssasi herää uninen labbiskoira. Kauheimpia aamut, jolloin olet päästänyt labbiskoiran kolme kertaa yön aikana tarpeille vatsavaivojen vuoksi, ja aamullakin kauhealla kiireellä ulos.

Ihania on pitkät lenkit söpöläisen kanssa, jos ei vastaan tule yhtään räyhäävää pikkukoiraa.

Ihanaa on tulla kotiin, kun vastaa hiippailee jälleen ihana uninen labbiskoira.

Ihanaa elämää kera ihanan koiraystävän♡

Treenihommissa ollaan nyt perehdytty takapään käyttöön, seuraamisen käännöksiä ja pyörimistä. Peruuttamistreeniä ja kaikenlaista. Suorat pätkät menee jo ok, täytyy vaan itsellä muistaa, ettei heti mennä koko ajan pitkiä pätkiä ilman palkkaa, kontakti ja motivaatio kärsii.

Mun oma peikko treenissä eli paikkamakuu sitä pitäisi treenata enemmän. Se vaan aina jää, kun se on niin tylsää. Mutta ihan ok sekin sujuu, tosin ei olla hirveässä häiriössä tehty pitkään aikaan. Paineistuu aika herkästi tästä.

Mustia koiria pitäs päästä paljon moikkaamaan. Kuukausi takaperin lenkillä ohitettiin Ninjan kanssa eräs pappa ja musta aika iso ja lihava cockeri, joka ohituksen jälkeen "hyökkäs" Ninjan perään. Ninja loikkas hihnan mitan verran eteenpäin ha säikähettiin molemmat. Tais olla vähän arveluttava koira, ei tullut kuulema oikein toimeen toisten koirien kans. Jesjes. Flexit onkin juuri sellasille koirille oikea valinta! Juu-u. Muut koirat ohitetaan nätisti mut jos sitä muistuttavia koiria näkyy Ninja alkaa vinkua ja häntä menee koipien väliin. Kurjaa. Mutta onneksi muut koirat on Ninjasta ok. Eiköhän nuista mustistakin vielä keretä tykkäämään. Saas nähhä.

Ai niin.

Heippahei. Eipäs olla oltu kovinkaan ahkeria taikka aktiivisia tämän blogin kanssa..

No Neito Ninja on jo(!) 10kk ikäinen koiruus, eikä siis mikään pikkupentu enään, vaikka toki kakara vielä onkin.

Tämän vuoden tavoitteeksi vois laittaa TOKON ALO luokan kisat, varmaankin uusilla säännöillä vasta kisakentille lähdetään, mutta eipä sitä koskaan tiedä. Ja tietenkin taipparit alku kesästä. Keväällä ollaan menossa Savon Nuuskujen taipparikurssille oppia hakemaan, jännää. Tietty kesällä taas jäljestystä ja maastoja treenataan, jälki jäi syksyllä ihan kivalle tasolle ja siitä hyvä lähteä jatkamaan. Mihinkään meillä ei onneksi ole kiire, joten turhaa stressiä on ressaavan ohjaajankaan ottaa kaikesta.. hehe. Myöskin kiinnostais kokeilla agilitya tuon vauhdikkaan typyn kans.

Nomepuolikin kiinnostaa jonkin verran, saa nähdä miten pitkälle sitä lähdetään treenaamaan. Aika näyttää. Avoimin mielin koitetaan edetä.

Tietty tavoitteena on pysy myöskin terveenä, mitää pahempaa ei onneksi ole sattunut *koputtaa puuta* kuin puolen vuoden iässä tassuhaaveri ja vielä pahimpaan loska-aikaan. Onneksi siitäkin selvittiin kuukauden saikulla.

Myös viralliset luustokuvat kuuluvat tähän vuoteen ja silmätarkki mahdollisesti myös tänä vuonna.

Muuten jatketaan samalla leikkimielisellä linjalla, ohjaajakin vois vähän välillä hellittää, jos pipo meinaa kiristää. Kaikkea tarvii kerrasta pilkun tarkasti suorittaa. Hauskaa ainakin tuon otuksen kanssa on puuhailla :-)

Arjessa helppo koira. Aamu-uninen pikkuhupsu, tykkää leikkiä leluilla, repiä, riuhtoa, haastaa. Ihana. Oppivainen, rakastettava.

Ehkä palataan asiaan taas muutaman kuukauden kuluttua.

Jenni ja Ninja