Tyttölöiset.
Ihanimpia ovat aamut, jolloin samaan aikaan kanssasi herää uninen labbiskoira. Kauheimpia aamut, jolloin olet päästänyt labbiskoiran kolme kertaa yön aikana tarpeille vatsavaivojen vuoksi, ja aamullakin kauhealla kiireellä ulos.
Ihania on pitkät lenkit söpöläisen kanssa, jos ei vastaan tule yhtään räyhäävää pikkukoiraa.
Ihanaa on tulla kotiin, kun vastaa hiippailee jälleen ihana uninen labbiskoira.
Ihanaa elämää kera ihanan koiraystävän♡
Treenihommissa ollaan nyt perehdytty takapään käyttöön, seuraamisen käännöksiä ja pyörimistä. Peruuttamistreeniä ja kaikenlaista. Suorat pätkät menee jo ok, täytyy vaan itsellä muistaa, ettei heti mennä koko ajan pitkiä pätkiä ilman palkkaa, kontakti ja motivaatio kärsii.
Mun oma peikko treenissä eli paikkamakuu sitä pitäisi treenata enemmän. Se vaan aina jää, kun se on niin tylsää. Mutta ihan ok sekin sujuu, tosin ei olla hirveässä häiriössä tehty pitkään aikaan. Paineistuu aika herkästi tästä.
Mustia koiria pitäs päästä paljon moikkaamaan. Kuukausi takaperin lenkillä ohitettiin Ninjan kanssa eräs pappa ja musta aika iso ja lihava cockeri, joka ohituksen jälkeen "hyökkäs" Ninjan perään. Ninja loikkas hihnan mitan verran eteenpäin ha säikähettiin molemmat. Tais olla vähän arveluttava koira, ei tullut kuulema oikein toimeen toisten koirien kans. Jesjes. Flexit onkin juuri sellasille koirille oikea valinta! Juu-u. Muut koirat ohitetaan nätisti mut jos sitä muistuttavia koiria näkyy Ninja alkaa vinkua ja häntä menee koipien väliin. Kurjaa. Mutta onneksi muut koirat on Ninjasta ok. Eiköhän nuista mustistakin vielä keretä tykkäämään. Saas nähhä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti