Pähkäilyä

Täällä jo kovasti ootellaan, että lumet sulaa ja päästäis maastolajien pariin. Jälki♡ Mutta ei vielä kovin lupaavalta ole näyttänyt sen suhteen, täällä Kuopiossakaan. No muutama lämmin ja aurinkoinen päivä lisää niin jee!

Toko rintamalla ollaan edetty aika hitaan puoleisesti vaikka päivittäin treenaillaankin. Nyt uusi problema seuraamisessa on perässä laahaus, ainakin namilla palkatessa pitemmällä pätkällä kuin 5 askelta. Huoh. Aina joutuu tinkimään joko asenteesta tai paikasta näköjään. Kivaa tuon kanssa on touhuta, mutta samalla myös todella haastavaa - himmailusta innostaminen johtaa yleensä ylilyönteihin. Kuitenkin aika ohjaajapehmeä, mutta samalla myös kamalan periksiantamaton. Jääviä pitäis alkaa treenata jos koittaa vielä vanhoilla säännöillä korkata kesällä tokon aloluokan. Huh, on kyllä vielä paljon hommaa, mutta seuraamisen käännöksissä ollaan nyt edistytty kivasti.

Nyt on jokin ihmeellinen "mörköikä" päällä. Rinsessasta iltalenkillä joka toinen roskis tai hiekka-astia näyttää kauempaa hirviöltä. Kohti kyllä mennään, mutta häntä ylhäällä omituisesti tepsutellen, kunnes hokataa "ai tää onkin tää sama roskis kuin eilen heh". Eilen iltalenkillä suurta ihmetystä aiheutti lenkkipolun varrella olevasta talosta kuulunut jonkun musiikkisoittimen kumma ääni. Sen jälkeen Ninja päätti, että tottakai sieltä perästä kohta joku trumbettia soittava mörkö vähintäänkin hyökkää. No eiköhän tästä yli päästä, kun niin yllättäen tällainen mörköily alkoikin. Muutenkin on vähän epävarmuutta ilmassa.

Viikonloppuna ois tarkotus mennä mätsäreihin rinsessan kanssa. Saa nähä kuinka siellä käy. Ei olla kauheesti misseilyä reenattu, eikä varmaan oikein ehitäkään, että voi olla, että melkoiset ilohypppelyt saattaa tuomari saada osakseen. Riippu toki mieltääkö Ninja sen mukavaksi vai hirviöksi ihmisolennoksi. No avoimin mielin ollaan menossa, ekaa kertaa siis.

Tällanen pikkukoira iltalenkin jälkeen oottaa pyyhkeeseen kuivaamisoperaatiota (ja iltaruokaa). "En varmana kato kameraan"