Nimittäin Neiti Ännä törmäsi suiltana Pihkan kanssa, kun menivät yhdessä käymään vielä pihalla ennen nukkumaanmenoa. En itse nähnyt tilannetta kokonaan, mutta jonkinmoinen yhteentörmäys siinä kävi. Sen seurauksena N ei halunnu astua oikealla etujalalla ollenkaan, eikä suostunut kävelämään koko illan aikana vaikka kuinka houkuteltiin. Vääntelin ja kääntelin jalkaa, mutta en löytänyt mitään tiettyä kipukohtaa jalasta. No onneksi true koiranomistajalta löytyy jotaki kipulääkettä kaapin perältä (Pihkallahan oli jalka vaivoja myös penskana). No aamulla suostui jo kävelemään ja oli muutenki vähän pirteämpi. Kokeilin jalkaa taas ja kipukohta tuntui oleman lihaksessa. Meille oli varattu keskiviikolla rokaika, nii ooteltiin siihen, että ell katsoo sitten samalla jalan.
Vielä vähän varoo jalkaa, mutta ell sanoi, että siinä on jokin "lihasrevähdys", joka menee ohi. Huh! Siis selvittiin säikähdyksellä, itsehän heti maalaan piruja seinille ja pessimistinä ehdin jo ajatella, että nyt se on vähintään viidestä eri kohdasta poikki, eikä sitä saada enää ikinä kuntoon. Joopajoo. Ehkei tällaselle himohuolehtijalla kannattais kenelläkään koiraa antaa ;-)
Muuten ei olla kamalasti treenattu, kun päivällä on nii tuhottoman kuuma ja illat olen itse töissä. Nyt ollaan käyty pentukurssilla kolme kertaa, kun pari kertaa jäi väliin N:n jalan ja mahataudin vuoksi. Ja yksi kerta peruuntui myrskyn vuoksi. Ensi viikolla josko sitten päästäis kursseilemaan taas.
Jälkeä ei olla ajettu, pitäis kyllä.
Huomenna Pihka menee koiranäyttelyihin. Jännää. Ekaa kertaa koiranäyttelyihin, joissa on edes puoliksi oma koira kehässä. Saa nähä kuin meidän käy.
