Pitäskö päivittää

Näköjään kesä ja nämä helteet ja työt on vienny sen viimesenkin motivaation ja ajan, minkä ois voinu hyödyntää tämän blogin päivittämiselle. No kuitenkin elossa ollaan myrskyistä ja problemoista huolimatta.

Nimittäin Neiti Ännä törmäsi suiltana Pihkan kanssa, kun menivät yhdessä käymään vielä pihalla ennen nukkumaanmenoa. En itse nähnyt tilannetta kokonaan, mutta  jonkinmoinen yhteentörmäys siinä kävi. Sen seurauksena N ei halunnu astua oikealla etujalalla ollenkaan, eikä suostunut kävelämään koko illan aikana vaikka kuinka houkuteltiin. Vääntelin ja kääntelin jalkaa, mutta en löytänyt mitään tiettyä kipukohtaa jalasta. No onneksi true koiranomistajalta löytyy jotaki kipulääkettä kaapin perältä (Pihkallahan oli jalka vaivoja myös penskana). No aamulla suostui jo kävelemään ja oli muutenki vähän pirteämpi. Kokeilin jalkaa taas ja kipukohta tuntui oleman lihaksessa. Meille oli varattu keskiviikolla rokaika, nii ooteltiin siihen, että ell katsoo sitten samalla jalan. 

Vielä vähän varoo jalkaa, mutta ell sanoi, että siinä on jokin "lihasrevähdys", joka menee ohi. Huh! Siis selvittiin säikähdyksellä, itsehän heti maalaan piruja seinille ja pessimistinä ehdin jo ajatella, että nyt se on vähintään viidestä eri kohdasta poikki, eikä sitä saada enää ikinä kuntoon. Joopajoo. Ehkei tällaselle himohuolehtijalla kannattais kenelläkään koiraa antaa ;-)

Muuten ei olla kamalasti treenattu, kun päivällä on nii tuhottoman kuuma ja illat olen itse töissä. Nyt ollaan käyty pentukurssilla kolme kertaa, kun pari kertaa jäi väliin N:n jalan ja mahataudin vuoksi. Ja yksi kerta peruuntui myrskyn vuoksi. Ensi viikolla josko sitten päästäis kursseilemaan taas.

Jälkeä ei olla ajettu, pitäis kyllä. 

Huomenna Pihka menee koiranäyttelyihin. Jännää. Ekaa kertaa koiranäyttelyihin, joissa on edes puoliksi oma koira kehässä. Saa nähä kuin meidän käy.

Vesi- ja pallohullu eli Ninja

Äh ja pläh että on kuuma, mutta toisaalta en valita; ens viikko on lomaa ja toivon kyllä, että nämä säät jatkuu. Toki välissä vois olla jokin vähän viileämpi päivä, mutta ei oo pakko hei!

Ninja on ollut oma Ninjaitsensä.

Saaks ton pallon jo ottaa?

Ollaan taas vähän enemmän tottisteltu. Sivulletuloja, maahan menoa ja istumista. Sekä tietty katsekontaktia ja luonnellisesti luoksetuloa (paljon paljon). Mukavasti neiti Näppärä osaa jo, ainaki istumisen ja luoksetulot on nopeita ja vauhdikkaita. Maahan menoa käsiavulla ja siellä pysymistä, hieno likka. Meinaa vaan vähän alkaa seurailla kättä kun palkkaa, mutta sekin on saatu jo jotenkin kuriin. Sivulletuloja ja perusasentoa ollaan vahvistettu, oikeaa paikkaa ja siinä pysymistä niin kauan kunnes se kuuluisa "vapaa" käsky kuuluu. Ohjaaja vaatii taas kerran pitkää pinnaa ja huumoria tosi tosi tosi paljon, kun Ninja on niin vauhdikas ja innokas ja se ruoka! No hei motivaatiota löytyy!

Ollaan myöskin leikitty, tennispallolla, patukalla. Ja noutojuttuja vähän dummylla. Pitäis kyllä enemmänkin tehä tuota noutoa, mutta se tuntuu toimivan luonnostaan, nii ei kauheesti olla sitten sitä alettu hinkkaamaan. Innokkaastihan tuo ipana kaikkea kantaa ja tuo (paitsi roskat jotka tietää, että mamma ottaa pois huoh). Mutta eipä oo vielä tullu vastaan mitään mitä ei ois suuhunsa suostunu ottamaan, metallista ruokakippoakin kantais, jos vaan sais. Ja vesikuppi on siis meillä keraaminen, jostain syystä! ;)

Leikkijutut sujuu ja innokas vetämään ja taistelemaan leluista ja tuo niitä mulle, joka on superkivaa! Ja leikkiminen muutenkin tuon pirpanan kanssa on lystikästä!

Ninja sai oman päiväkirjan

Treenejä oon ruvennut kirjaamaan ihan käsipelillä vihkoon, jotta pysyis vähän kärryillä siitä mitä ollaa tehty ja onhan se kiva välillä jotakin ihan oikeesti kirjottaa, kun tätä tietokoneen näppistä saa hakata ihan tarpeeksi.

Yksinolot sujuu aikas kivasti, vielä oon pitänyt rajatussa tilassa erillään meidän toisesta koirasta, mutta jahka vielä vähän kasvaa voivat olla samassa tilassa. Tuhoja ei siis ole ainakaan päässyt tekemään, kun ei ole mitään tuhottavaa ollut saatavilla. Leikit vaan tahtoo yltyä välillä nuiden välillä liian rajuiksi, nii en uskalla keskenään jättää, kun on kuitenkin vielä tuota koko eroa. Lyhyet yksinolot on ollut pentuaitauksessa, ja sielläkin kivasti menee. Ei kuulu ainakaan huutoa eikä jää ulvomaan perään, eikä koita hyppiä sieltä poiskaan. Jospa tän koiran kanssa ei yksinolosta tuliskaan mitään ongelmaa koskaan, vaikka kyllähän se voi olla kun ikää ja energiaa tulee lisää, nii jotain kivaa puuhaa voi keksiä.. No toivotaan, että ei mitää sellaisia tulisi koskaan!!

Ensi viikolla meillä alkaa pentukurssi. Kivaa päästä tekemään häiriössäkin jotain, ettei meistä tule sellasia "kyllä se kotona osaa". Saas nähdä millainen kurssi tää on, mutta innolla odotan. Kuitenkin tavoitteita ois kisatakin vielä joku päivä, eikä jäädä vain kotitokoilijaksi, niin kaikenlaiset kurssit ja tapahtumat on tervetulleita meidän kalenteriin. Ja kunhan rokotukset saadaan kuntoon niin entistä enemmän pääsee "joka paikkaan" :) Oon kyllä vain niin innoissani, kun nyt vihdoin on se ikioma koira, jonka kanssa tehä just sitä mitä itte haluaa.

Mukavaa viikonloppua!


Ninja ja Jenni