"Täältä tulee taas tämä ihana pusukone"

Eilen käytiin siis mätsäreissä pyörähtämässä. Huh, että oltiin Ninjan kanssa puhki. "Näyttelypaikalla" meni aikaa noin 4 tuntia, oltiin aika aikasessa liikenteessä, sen lisäksi isoissa pennuissa, joihin Ninja siis kuului, oli ilmottautuneita n. 40 koirulia. Huh.

Aikaisesta tapahtumapaikalla olosta johtuen saatiinkin numeroksi "jo" 10. Meidän kanssa kehässä oli tervu. Me lähettiin avoimin mielin liikenteeseen, "lahjattomat reenaa"- asenteella. Kehäkäytös oli kuitenkin ok. Aluksi tuomari tunnusteli Ninjan läpi ja kahtoi hampaat, hyvin meni. Neiti antoi tuomarille hillityt pusut ja melkein pysyi aloillaan, mitä nyt vähän ois voinu syliinkijnpuskeutua, mutta ihmeenkin hillitty käytös. Bra. Juokseminen oli aluksi kamalaa pomppimista, kiitos meikäläisen idean pitää namia kädessä. No alkoi sujua paremmin. Seisotusharjoitukset oli vissiin jäänyt joltain tekemättä, krhm. N painoi pyllyn maahan, kun alettiin puhua seisomisesta. No kyllä se ihan hyvin pysyi seisomassaki pieniä hetkiä. Tuomari tykkäs Ninjasta sirouden, käytöksen ja metsästyslinjan vuoksi, mutta kuulema vaikean valinnan tuloksena päätyi tervuun.

No ei me siitä sinisestä nauhasta ihan kauheesti nokkiinnuttu, vaan "hetken" kuluttua uudestaan kehään ja tuomari tuumas "täältähän se ihana pusukone tulee". Loppu kehässä ei kuitenkaan sijoituttu.

Kiva kokemus ja harjoitus. Käytös oli alussa turhan rauhaton, ja joka toinen koira ois ollu kiva käydä moikkaamassa. Mutta aika pian rauhoittui, jee! Tehtiin myö myös vähän toko sivulletuloja ja pysymistä häiriössä. Kivasti meni. Mätsärit oli parkkihallissa ja sinne kuljettiin liukuportaita (jotka oli kuitenkin pois päältä) pitkin. Mukavaa oli huomata, ettei tälläista kujaa vieroksunut vaan mentiin kuin vanha tekijä. Monilla oli ongelmia tulla edes parkkihallin sisälle. Sai sitä olla taas omasta rinsessasta ylpeä.

Illalla uni maittoi jo pientä kettutyttöä. On se rakkaus.