Pitäskö päivittää

Näköjään kesä ja nämä helteet ja työt on vienny sen viimesenkin motivaation ja ajan, minkä ois voinu hyödyntää tämän blogin päivittämiselle. No kuitenkin elossa ollaan myrskyistä ja problemoista huolimatta.

Nimittäin Neiti Ännä törmäsi suiltana Pihkan kanssa, kun menivät yhdessä käymään vielä pihalla ennen nukkumaanmenoa. En itse nähnyt tilannetta kokonaan, mutta  jonkinmoinen yhteentörmäys siinä kävi. Sen seurauksena N ei halunnu astua oikealla etujalalla ollenkaan, eikä suostunut kävelämään koko illan aikana vaikka kuinka houkuteltiin. Vääntelin ja kääntelin jalkaa, mutta en löytänyt mitään tiettyä kipukohtaa jalasta. No onneksi true koiranomistajalta löytyy jotaki kipulääkettä kaapin perältä (Pihkallahan oli jalka vaivoja myös penskana). No aamulla suostui jo kävelemään ja oli muutenki vähän pirteämpi. Kokeilin jalkaa taas ja kipukohta tuntui oleman lihaksessa. Meille oli varattu keskiviikolla rokaika, nii ooteltiin siihen, että ell katsoo sitten samalla jalan. 

Vielä vähän varoo jalkaa, mutta ell sanoi, että siinä on jokin "lihasrevähdys", joka menee ohi. Huh! Siis selvittiin säikähdyksellä, itsehän heti maalaan piruja seinille ja pessimistinä ehdin jo ajatella, että nyt se on vähintään viidestä eri kohdasta poikki, eikä sitä saada enää ikinä kuntoon. Joopajoo. Ehkei tällaselle himohuolehtijalla kannattais kenelläkään koiraa antaa ;-)

Muuten ei olla kamalasti treenattu, kun päivällä on nii tuhottoman kuuma ja illat olen itse töissä. Nyt ollaan käyty pentukurssilla kolme kertaa, kun pari kertaa jäi väliin N:n jalan ja mahataudin vuoksi. Ja yksi kerta peruuntui myrskyn vuoksi. Ensi viikolla josko sitten päästäis kursseilemaan taas.

Jälkeä ei olla ajettu, pitäis kyllä. 

Huomenna Pihka menee koiranäyttelyihin. Jännää. Ekaa kertaa koiranäyttelyihin, joissa on edes puoliksi oma koira kehässä. Saa nähä kuin meidän käy.

Meillä on aikaa vielä

Oi kultani älä niin huoli vaikka terävä ja viuhuva nuoli saattaa meihinkin osuu kyllä Mitä huominen ottaa, antaa sitä tänään vielä et voi kantaa eikä ne murheet meihin yllä

Meillä on aikaa vielä nauruun, leikkiin ja rakkauteen iloon ja ukkosen jylinään Meillä on aikaa vielä kääntää kellot kohdalleen joka ainoa päivä on tänään Älä kaunaa mennyttä kanna sen viimein jo lähteä anna takkinsa ottaa ja ovella kiittää Älä pelkoa tulevaisuuden älä onnen tai onnettomuuden me olemme tässä ja nyt ja se riittää Meillä on aikaa vielä nauruun, leikkiin ja rakkauteen iloon ja ukkosen jylinään Meillä on aikaa vielä kääntää kellot kohdalleen joka ainoa päivä on tänään Joka aamu mä odotan sua niin kuin ihmeellistä ja uutta Ja kun saavut mä tahdon katsoa sua niin kuin ensimmäistä kertaa katsotaan

Vesi- ja pallohullu eli Ninja

Äh ja pläh että on kuuma, mutta toisaalta en valita; ens viikko on lomaa ja toivon kyllä, että nämä säät jatkuu. Toki välissä vois olla jokin vähän viileämpi päivä, mutta ei oo pakko hei!

Ninja on ollut oma Ninjaitsensä.

Saaks ton pallon jo ottaa?

Ollaan taas vähän enemmän tottisteltu. Sivulletuloja, maahan menoa ja istumista. Sekä tietty katsekontaktia ja luonnellisesti luoksetuloa (paljon paljon). Mukavasti neiti Näppärä osaa jo, ainaki istumisen ja luoksetulot on nopeita ja vauhdikkaita. Maahan menoa käsiavulla ja siellä pysymistä, hieno likka. Meinaa vaan vähän alkaa seurailla kättä kun palkkaa, mutta sekin on saatu jo jotenkin kuriin. Sivulletuloja ja perusasentoa ollaan vahvistettu, oikeaa paikkaa ja siinä pysymistä niin kauan kunnes se kuuluisa "vapaa" käsky kuuluu. Ohjaaja vaatii taas kerran pitkää pinnaa ja huumoria tosi tosi tosi paljon, kun Ninja on niin vauhdikas ja innokas ja se ruoka! No hei motivaatiota löytyy!

Ollaan myöskin leikitty, tennispallolla, patukalla. Ja noutojuttuja vähän dummylla. Pitäis kyllä enemmänkin tehä tuota noutoa, mutta se tuntuu toimivan luonnostaan, nii ei kauheesti olla sitten sitä alettu hinkkaamaan. Innokkaastihan tuo ipana kaikkea kantaa ja tuo (paitsi roskat jotka tietää, että mamma ottaa pois huoh). Mutta eipä oo vielä tullu vastaan mitään mitä ei ois suuhunsa suostunu ottamaan, metallista ruokakippoakin kantais, jos vaan sais. Ja vesikuppi on siis meillä keraaminen, jostain syystä! ;)

Leikkijutut sujuu ja innokas vetämään ja taistelemaan leluista ja tuo niitä mulle, joka on superkivaa! Ja leikkiminen muutenkin tuon pirpanan kanssa on lystikästä!

Ninja sai oman päiväkirjan

Treenejä oon ruvennut kirjaamaan ihan käsipelillä vihkoon, jotta pysyis vähän kärryillä siitä mitä ollaa tehty ja onhan se kiva välillä jotakin ihan oikeesti kirjottaa, kun tätä tietokoneen näppistä saa hakata ihan tarpeeksi.

Yksinolot sujuu aikas kivasti, vielä oon pitänyt rajatussa tilassa erillään meidän toisesta koirasta, mutta jahka vielä vähän kasvaa voivat olla samassa tilassa. Tuhoja ei siis ole ainakaan päässyt tekemään, kun ei ole mitään tuhottavaa ollut saatavilla. Leikit vaan tahtoo yltyä välillä nuiden välillä liian rajuiksi, nii en uskalla keskenään jättää, kun on kuitenkin vielä tuota koko eroa. Lyhyet yksinolot on ollut pentuaitauksessa, ja sielläkin kivasti menee. Ei kuulu ainakaan huutoa eikä jää ulvomaan perään, eikä koita hyppiä sieltä poiskaan. Jospa tän koiran kanssa ei yksinolosta tuliskaan mitään ongelmaa koskaan, vaikka kyllähän se voi olla kun ikää ja energiaa tulee lisää, nii jotain kivaa puuhaa voi keksiä.. No toivotaan, että ei mitää sellaisia tulisi koskaan!!

Ensi viikolla meillä alkaa pentukurssi. Kivaa päästä tekemään häiriössäkin jotain, ettei meistä tule sellasia "kyllä se kotona osaa". Saas nähdä millainen kurssi tää on, mutta innolla odotan. Kuitenkin tavoitteita ois kisatakin vielä joku päivä, eikä jäädä vain kotitokoilijaksi, niin kaikenlaiset kurssit ja tapahtumat on tervetulleita meidän kalenteriin. Ja kunhan rokotukset saadaan kuntoon niin entistä enemmän pääsee "joka paikkaan" :) Oon kyllä vain niin innoissani, kun nyt vihdoin on se ikioma koira, jonka kanssa tehä just sitä mitä itte haluaa.

Mukavaa viikonloppua!


Ninja ja Jenni

Kuvia ja pikkukuulumiset

Moikka vaan. Paljon on taas ehtinyt tapahtua viime postauksen jälkeen. Pikkanen Ninja painaa jo 8,8 kg ja ekat rokotuksetkin ollaan saatu niskaan tai siis Ninja on saanut ;) Kaikki on sujunut oikein kivasti. Ollaan treffattu uutta koiraystävää ja omistajan ystävää. Koiruleilla oli oikein kivaa ja hienoa, miten Ninja tulee juttuun eri koirien kanssa ja ihmisten kanssa, sekä on heti uusissa paikoissa kuin kotonaan. Kuitenkin (ainakin vielä) on kivaa sekin, ettei Ninja ole liian kiinnostunut ihmisistä vaan touhuilee omiaan tai leikkii toisten koirien kanssa. Toivottavasti näin pysyy jatkossakin, liian ihmisrakaskoira on todella rasittava!

Ollaan tehty tottista ja ajettu jälkeä ja leikitty ja leikitty. Tottisjuttuja ollaan tehty nyt aika vähän, mutta sillon kun tehdään niin tuntuu, että menee vain joka kerta paremmin, kun ei "treenaa" nii paljon. No vois ottaa jonkin ns. viikon tehokuurin vaikka maahan menoon ja jättää sen sitte "muhimaan" ja jatkaa seuraavaksi sivulle tulolla ja perusasennon vahvistamisella. Huippu koiruli!

Jälkeä ollaan tehty ehkä nyt yhteensä se 10 kertaa. Välillä mennyt paremmin välillä taas... no huonommin. N jää "jumittamaan" tai rupeaa makaamaan jos vähänkään ottaa enemmän vetoa valjaisiin. No joskos tuo tuosta vielä. Nyt jätettiin jälki hetkeksi ainakin melkein kokonaan tauolle, aika ei riitä ja muutenkin ehkä tekee hyvää pennun aivoille ja pääkopalle, jos saa siitä taukoa. Ainakin sitä toivon :) Välillä toki jäljet menneet hyvin ja ei ole paineistunut valjasvedosta, ehkä pitää vaan vahvistaa röyhkeyttä.. No saa nyt nähdä. Jälki vain on edelleen niin kivvaa!

Jee jee ee

Viikonloppu vierähti taas maalaismaisemissa Ninjan kanssa. Käytiin la kaverin mökillä ja siellä Ninja jaksoi kaikkien ihmeeksi touhuta koko siellä olo ajan (noin 4 tuntia)! Pari kertaa nukkui ihan pikkuhetkiä, mutta kun ei malttanu. Oli kaksi aikuista mutta lähes samankokoista koirakaveria. Jotka ei tosin tykännyt oikein Ninjan lähestymis ja leikkimisyrityksistä, mutta eii siltikin N oli menossa koko ajan niiden luokse... Huoooh! Muuten ei kyllä arestellut uusia koiria eikä muutenkin oikein mitään. Niinkuin ei kyllä ennenkään.

Ninja kävi mökillä myös uimassa. Itse kaahlailin ja kutsui sitten neitiä niin tuli ja meni niin syvälle, että ei jalat yltänytkään pohjaan (tai pää pinnalle ;). Kävi tuon jälkeen pari kertaa vielä. Rohkea pikkulikka!

Pellolla kirmaillen ja vauhdilla ja ilmeellä tottakai!

Kukkaistyttö neiti

Ojassa yööööäää tassut kastuu

 Viikonloppuna tehtiin yks jälkiruutu nurmikolle. Meni ihan hyvin. Palasi hyvin ruutuun kun kävi poissa, jota ei tosin tehnyt kuin pari kertaa. Nyt ei kertaakaan tullut sellaista "ihmettelytaukoa" vaan koko ajan nokka tuhisi hommissa!

Tänään tehtiin taas jälkeä. Nyt olikin vähän pitempi tauko siinä hommassa. Tein taas tutulle nurmialueelle. Yhden ruudun ja yhden "putken". Ruutu meni hyvin ilman pydähdyksiä ja miettimisiä. Nuuskutteli suurimmaksi osaksi tallattua aluetta, mutta kävi pari kertaa pois ruudusta --> palasi heti takas. Eli luulen, että alkaa pikkuhiljaa mennä oppi perille.

Putki meni kans kivasti. Lähti hienosti etenemään, mutta melko loppupäästä taas se ihmettely ja hömppäily hetki. Rupesi istumaan ja katsomaan mua ja paineistui (?) ilmeisesti minusta ihan yhtäkkiä? En tajua, en itse kyllä tehnyt oikein mitään kun olin vaan hihnan päässä ja kehuin ja sanoin käskyä jälki muutamia kertoja. Mutta jatkoi kuitenkin ku ohjasin sen takaisin jäljelle ja loppu meni kivasti sitten. No täytyy yrittää itse olla vielä enemmän passiivinen ja jos menee hölmöilyksi ja istumiseksi ihan tolleen yhtäkkiä, nii oottaa ratkaiseeko ite paremmin ilman neuvomista vai oottaako siinä vielä tunnin kuluttua :D

Mutta edelleen on niii nastaa pähkäillä ja reenailla tota jälkee. Se on niin mun juttu!

Tässä vielä kuvia siitä kuin iloinen napero oli kun sai kantaa autolta kämpän ovelle mun avaimet!!

Avvaintenkantaja<3

Jälleen jälkeä

Palattiin takaisin makkararuutuihin. Jäljestäjä meikäläisessa tahtoo puskea esiin ja selvästi oli vielä liian vaikeaa ymmärtää, että jälki lähtikin menemään askel askeleelta etiäpäin. No nyt sitten pitäis saada toistoja toistoja toistoja. Mutta kuitekin ahnehtimatta liikaa. Ajattelin tehdä tänään taas iltaruuasta uudet ruudut. Tällä kertaa kaksi erikseen.

Eilen siis ajettiin yksi iso makkararuutu (tosin käytän ihan vaan omaa nappulaa). Tein ruudun urheilukentän viereiselle nurmialueelle. Tallasin alueen noin reilu metri kertaa metri. Meni ihan kivasti. Otti häiriötä läheisellä tiellä pyörällä ajaneesta mummelista, mutta jatkoi kuitenkin hetken ihmeteltyään. Nyt ainakin tuntuu, että Ninja taitaa jo alkaa tajuta mitä ollaan alkamassa tekemään. Kun laitan valjaat päälle, nii alkaa heti jo vähän nuuhkimaan. Jäljen vanhentumista odotellessa otettiin vähän tottishömppää urheilukentällä ja käytiin käppäilemässä koulun ritiläportailla. Ei ollut ongelmaa vaan reippaasti kulki menemään.

Ja oli muuten jo sääskiä aikas paljon kun joskus 10 aikaan illalla käytiin ajamassa jälki. Voi yöks jalat ja käet heti täynnä patteja. Ähh!! Mutta tästä taas etiäpäin ja reenie reenie! Minusta tämä on vaan nii kivaa, kun saa tehä oman mielen mukaan ja järkeillä mikä ois paras vaihtoehto tehhä ja mennä. Ja niin kivaa kun saa reenailla ja touhuilla oman koiran kanssa.

Ja yksinoloki on nyt muutamana päivänä sujunut kivasti. Pentu on ollut yksinolot "pentuaitauksessa". Ja mielellään menee sinne, kun pistän sen aitauksen kuosiin. Ei jää ulisemaan enään perään ja kun tulen takaisin nousee makaamasta ja venyttelee vain. Jospa se siitä alkais iloksi muuttua.

Jälkeä

Käytiin testaamassa uusia jälkivaljaita itseteossa tänään. Ajettii läheiselle nurmialueelle. Kävin tekemässä jäljen, ja N odotti häkissä autossa. Hienosti meni odottaminen, ei kuulunut mitään ja vaikutti rauhalliselta kun palasin autolle. Otin pois autosta ja sai olla vapaana parkkiksen toisella puolella olevalla nurmialueella. Otettiin pari kertaa luoksetuloa, meni kivasti. Kerran meinas, että hajut vie mennessään, mutta tuli kuitenkin kun murahdin. Hieno neiti! Kadulla meni lapsia ja muita koiria ja kiljuvia kakaroita, myös jäljen ajon aikana, ei häirinneet neitiä.

Täällä pöydän alla on nääääin kiltti labbis

Tein noin 10 askeleen mittaisen jäljen, jonka lopussa ja alussa askeleella enemmän ruokaa. Alussa lähti ihan hyvin paalulta, mutta sitte yhtäkkiä tyssäs kun seinään nuuski ja koitti syödä namia, mutta nosti aina nokan ylös ja rupesi lopulta istumaan. No ohjasin takaisin jäljelle ja toistin käskyä. Lähti jatkamaan taas. Eteni hyvin askel askeleelta, olin itse kyykyssä takasivulla ja jarruttelin vähän. Harmillisesti kuitenkin haistoi loppu namikasan ennen toiseksi viimeisintä askelta ja yks askel jäi välistä ja meni ilmavainulla kasalle. No mitä tästä opimme, tehdään ens kerralla ns. jälkiputki: eli paksumpi jana ja siihen nameja.

Eli huomenna uusiksi. Jos vain ois ok ilma, eikä satais vettä kaatamalla niin saatais muutama hyvä toisto. Ehkäpä teen huomenna kaksi lyhyttä putkea ja koitetaan niillä.

Tottistelua tehtiin kans hieman, sivulle tuloa, istumista ja maahanmenoa. Kivasti meni nekin.

Oon vain kiltti labradoori

Tai sitten en olekaan, krääääyh mee pois sen kamerasi kanssa!

No jaa mälsää

Nyt alko jo väsyttää koko homma huoh

No joo oon mää ihan kiltti jos vaikka ois jo ruoka-aika