Palattiin takaisin makkararuutuihin. Jäljestäjä meikäläisessa tahtoo puskea esiin ja selvästi oli vielä liian vaikeaa ymmärtää, että jälki lähtikin menemään askel askeleelta etiäpäin. No nyt sitten pitäis saada toistoja toistoja toistoja. Mutta kuitekin ahnehtimatta liikaa. Ajattelin tehdä tänään taas iltaruuasta uudet ruudut. Tällä kertaa kaksi erikseen.
Eilen siis ajettiin yksi iso makkararuutu (tosin käytän ihan vaan omaa nappulaa). Tein ruudun urheilukentän viereiselle nurmialueelle. Tallasin alueen noin reilu metri kertaa metri. Meni ihan kivasti. Otti häiriötä läheisellä tiellä pyörällä ajaneesta mummelista, mutta jatkoi kuitenkin hetken ihmeteltyään. Nyt ainakin tuntuu, että Ninja taitaa jo alkaa tajuta mitä ollaan alkamassa tekemään. Kun laitan valjaat päälle, nii alkaa heti jo vähän nuuhkimaan. Jäljen vanhentumista odotellessa otettiin vähän tottishömppää urheilukentällä ja käytiin käppäilemässä koulun ritiläportailla. Ei ollut ongelmaa vaan reippaasti kulki menemään.
Ja oli muuten jo sääskiä aikas paljon kun joskus 10 aikaan illalla käytiin ajamassa jälki. Voi yöks jalat ja käet heti täynnä patteja. Ähh!! Mutta tästä taas etiäpäin ja reenie reenie! Minusta tämä on vaan nii kivaa, kun saa tehä oman mielen mukaan ja järkeillä mikä ois paras vaihtoehto tehhä ja mennä. Ja niin kivaa kun saa reenailla ja touhuilla oman koiran kanssa.
Ja yksinoloki on nyt muutamana päivänä sujunut kivasti. Pentu on ollut yksinolot "pentuaitauksessa". Ja mielellään menee sinne, kun pistän sen aitauksen kuosiin. Ei jää ulisemaan enään perään ja kun tulen takaisin nousee makaamasta ja venyttelee vain. Jospa se siitä alkais iloksi muuttua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti