Kiitos ei ole kirosana

Kännykkäräpsyjä eiliseltä ja viikonlopulta.

 ♡ tämmönen illalla sängyn vieressä

 Voitasko jo jatkaa lenkkeilyä?

 Ihkunen jolla liian pieni (ja repaleinen) heijastinliivi. Kaulanahkapoimuineen.

 ♡

 Ninja♡Nuusku

 Parasta seuraa kotopuolessa. Kissat.

Tyttölöiset.

Ihanimpia ovat aamut, jolloin samaan aikaan kanssasi herää uninen labbiskoira. Kauheimpia aamut, jolloin olet päästänyt labbiskoiran kolme kertaa yön aikana tarpeille vatsavaivojen vuoksi, ja aamullakin kauhealla kiireellä ulos.

Ihania on pitkät lenkit söpöläisen kanssa, jos ei vastaan tule yhtään räyhäävää pikkukoiraa.

Ihanaa on tulla kotiin, kun vastaa hiippailee jälleen ihana uninen labbiskoira.

Ihanaa elämää kera ihanan koiraystävän♡

Treenihommissa ollaan nyt perehdytty takapään käyttöön, seuraamisen käännöksiä ja pyörimistä. Peruuttamistreeniä ja kaikenlaista. Suorat pätkät menee jo ok, täytyy vaan itsellä muistaa, ettei heti mennä koko ajan pitkiä pätkiä ilman palkkaa, kontakti ja motivaatio kärsii.

Mun oma peikko treenissä eli paikkamakuu sitä pitäisi treenata enemmän. Se vaan aina jää, kun se on niin tylsää. Mutta ihan ok sekin sujuu, tosin ei olla hirveässä häiriössä tehty pitkään aikaan. Paineistuu aika herkästi tästä.

Mustia koiria pitäs päästä paljon moikkaamaan. Kuukausi takaperin lenkillä ohitettiin Ninjan kanssa eräs pappa ja musta aika iso ja lihava cockeri, joka ohituksen jälkeen "hyökkäs" Ninjan perään. Ninja loikkas hihnan mitan verran eteenpäin ha säikähettiin molemmat. Tais olla vähän arveluttava koira, ei tullut kuulema oikein toimeen toisten koirien kans. Jesjes. Flexit onkin juuri sellasille koirille oikea valinta! Juu-u. Muut koirat ohitetaan nätisti mut jos sitä muistuttavia koiria näkyy Ninja alkaa vinkua ja häntä menee koipien väliin. Kurjaa. Mutta onneksi muut koirat on Ninjasta ok. Eiköhän nuista mustistakin vielä keretä tykkäämään. Saas nähhä.

Ai niin.

Heippahei. Eipäs olla oltu kovinkaan ahkeria taikka aktiivisia tämän blogin kanssa..

No Neito Ninja on jo(!) 10kk ikäinen koiruus, eikä siis mikään pikkupentu enään, vaikka toki kakara vielä onkin.

Tämän vuoden tavoitteeksi vois laittaa TOKON ALO luokan kisat, varmaankin uusilla säännöillä vasta kisakentille lähdetään, mutta eipä sitä koskaan tiedä. Ja tietenkin taipparit alku kesästä. Keväällä ollaan menossa Savon Nuuskujen taipparikurssille oppia hakemaan, jännää. Tietty kesällä taas jäljestystä ja maastoja treenataan, jälki jäi syksyllä ihan kivalle tasolle ja siitä hyvä lähteä jatkamaan. Mihinkään meillä ei onneksi ole kiire, joten turhaa stressiä on ressaavan ohjaajankaan ottaa kaikesta.. hehe. Myöskin kiinnostais kokeilla agilitya tuon vauhdikkaan typyn kans.

Nomepuolikin kiinnostaa jonkin verran, saa nähdä miten pitkälle sitä lähdetään treenaamaan. Aika näyttää. Avoimin mielin koitetaan edetä.

Tietty tavoitteena on pysy myöskin terveenä, mitää pahempaa ei onneksi ole sattunut *koputtaa puuta* kuin puolen vuoden iässä tassuhaaveri ja vielä pahimpaan loska-aikaan. Onneksi siitäkin selvittiin kuukauden saikulla.

Myös viralliset luustokuvat kuuluvat tähän vuoteen ja silmätarkki mahdollisesti myös tänä vuonna.

Muuten jatketaan samalla leikkimielisellä linjalla, ohjaajakin vois vähän välillä hellittää, jos pipo meinaa kiristää. Kaikkea tarvii kerrasta pilkun tarkasti suorittaa. Hauskaa ainakin tuon otuksen kanssa on puuhailla :-)

Arjessa helppo koira. Aamu-uninen pikkuhupsu, tykkää leikkiä leluilla, repiä, riuhtoa, haastaa. Ihana. Oppivainen, rakastettava.

Ehkä palataan asiaan taas muutaman kuukauden kuluttua.

Jenni ja Ninja

Voihan blogi

Hups. Blogi on aivan unohtunut. Taas. Totaalisesti.
En jaksanut alkaa selailla, että mitäs sitä on tullut sepustettua viime postauksiin. Nyt kirjoittelen vain pikaiset kuulumiset lähiajoilta.

Kesän lopulla aloitettii siis pentukurssi ja käytiin kunnialla loppuun. Sen jälkeen alkoi Savon Nuuskujen peruskurssi. Ja nyt tämäkin kurssi alkaa olla jo lopussa, huh kyllä aika menee lujaa, Neiti Ännä täyttää tän viikon sunnuntaina 6kk!! Peruskurssilla ollaan tehty perushallintaa, tottisjuttuja ja ohituksia, luoksepäästäväisyyttä jne. Yhdellä kerralla oli myös riistaa paikalla, eli kani, varis ja lokki.

Riistakerralla Ninja oli heti kiinnostunut kaikista riistoista, ekana meillä oli varis. N otti maasta suuhun ja kantoi hienosti hihnassa pikkulenkin ja sitten irrotus. Hieno. Irrotus ekalla riistalla ok. Seuraavana lokki, samalla tavalla - otti heti suuhun ja kantoi, vähän mäkläs suussa, mutta muuten ok ote, taas pikkulenkki ja irrotus. Nyt oli vaikeampi irrotus ja meinas, että vois itelläki sen pitää. Viimesenä kani, alko olla jo kuumana tilanteessa. Meinas, että vois vaikka vähän maistella ja jättää itselleen.

Melko kuumana oli siis riistasta Neiti Ännä. Ja jännittyneenäkin meinas olla, niskakarvat oli vähän pystyssä ja häntä yläällä - että tää saalis on muuten mun! Haha. Hauskaa. Eka kerta oikealla kokonaisella riistalla ja hyvin meni. Perushallinta vaan kuosiin ja malttia, nii eiköhä se siitä!

Jälkeä ollaan ajettu se 100 askelta, kulmia, koukeroita, keppejä. Hyvin pelittää. Nyt ollaan tauolla oltu jo reilu pariviikkoa. Nurmelle ollaan tehty kaikki jälet - yhtä lukuunottamatta, joka tehtiin metsään. Se oli vähä ihmettelyä aluksi, mutta ok meni loppu. Pitäs tehä enemmän metsään ja nurmella vähentää nameja enemmän ja vaikeuttaa, alkaa olla jo helppoja mun tekemät jälet, hehe.

Näppärä jälestäjä siis kyseessä alkukankeuksista huolimatta =)

Tottista ollaan tehty vaihtelevasti. Sivulletulot on jo ok mallilla, sekä paikallaolo istuen ja maassa menee ihan hyvin. Kontakti myös ok kuosissa. Malttia pittää vain harjoitella koko ajan, paljon.

Seuraaminen on sit se the projekti meille. Mutta onneksi meilläei oo mihinkään kiire.

Muutenkin Neiti Ännä on oikein mallikas koiranalku ollut. Melkoisen täpäkkä tapaus on vaan typy, että täytyy koittaa itellä pistää aina jäitä itelle hattuun. No hiljaa hyvä tulee. Palataan taas parin kuukauden päästä ;)

Pitäskö päivittää

Näköjään kesä ja nämä helteet ja työt on vienny sen viimesenkin motivaation ja ajan, minkä ois voinu hyödyntää tämän blogin päivittämiselle. No kuitenkin elossa ollaan myrskyistä ja problemoista huolimatta.

Nimittäin Neiti Ännä törmäsi suiltana Pihkan kanssa, kun menivät yhdessä käymään vielä pihalla ennen nukkumaanmenoa. En itse nähnyt tilannetta kokonaan, mutta  jonkinmoinen yhteentörmäys siinä kävi. Sen seurauksena N ei halunnu astua oikealla etujalalla ollenkaan, eikä suostunut kävelämään koko illan aikana vaikka kuinka houkuteltiin. Vääntelin ja kääntelin jalkaa, mutta en löytänyt mitään tiettyä kipukohtaa jalasta. No onneksi true koiranomistajalta löytyy jotaki kipulääkettä kaapin perältä (Pihkallahan oli jalka vaivoja myös penskana). No aamulla suostui jo kävelemään ja oli muutenki vähän pirteämpi. Kokeilin jalkaa taas ja kipukohta tuntui oleman lihaksessa. Meille oli varattu keskiviikolla rokaika, nii ooteltiin siihen, että ell katsoo sitten samalla jalan. 

Vielä vähän varoo jalkaa, mutta ell sanoi, että siinä on jokin "lihasrevähdys", joka menee ohi. Huh! Siis selvittiin säikähdyksellä, itsehän heti maalaan piruja seinille ja pessimistinä ehdin jo ajatella, että nyt se on vähintään viidestä eri kohdasta poikki, eikä sitä saada enää ikinä kuntoon. Joopajoo. Ehkei tällaselle himohuolehtijalla kannattais kenelläkään koiraa antaa ;-)

Muuten ei olla kamalasti treenattu, kun päivällä on nii tuhottoman kuuma ja illat olen itse töissä. Nyt ollaan käyty pentukurssilla kolme kertaa, kun pari kertaa jäi väliin N:n jalan ja mahataudin vuoksi. Ja yksi kerta peruuntui myrskyn vuoksi. Ensi viikolla josko sitten päästäis kursseilemaan taas.

Jälkeä ei olla ajettu, pitäis kyllä. 

Huomenna Pihka menee koiranäyttelyihin. Jännää. Ekaa kertaa koiranäyttelyihin, joissa on edes puoliksi oma koira kehässä. Saa nähä kuin meidän käy.

Meillä on aikaa vielä

Oi kultani älä niin huoli vaikka terävä ja viuhuva nuoli saattaa meihinkin osuu kyllä Mitä huominen ottaa, antaa sitä tänään vielä et voi kantaa eikä ne murheet meihin yllä

Meillä on aikaa vielä nauruun, leikkiin ja rakkauteen iloon ja ukkosen jylinään Meillä on aikaa vielä kääntää kellot kohdalleen joka ainoa päivä on tänään Älä kaunaa mennyttä kanna sen viimein jo lähteä anna takkinsa ottaa ja ovella kiittää Älä pelkoa tulevaisuuden älä onnen tai onnettomuuden me olemme tässä ja nyt ja se riittää Meillä on aikaa vielä nauruun, leikkiin ja rakkauteen iloon ja ukkosen jylinään Meillä on aikaa vielä kääntää kellot kohdalleen joka ainoa päivä on tänään Joka aamu mä odotan sua niin kuin ihmeellistä ja uutta Ja kun saavut mä tahdon katsoa sua niin kuin ensimmäistä kertaa katsotaan

Vesi- ja pallohullu eli Ninja

Äh ja pläh että on kuuma, mutta toisaalta en valita; ens viikko on lomaa ja toivon kyllä, että nämä säät jatkuu. Toki välissä vois olla jokin vähän viileämpi päivä, mutta ei oo pakko hei!

Ninja on ollut oma Ninjaitsensä.

Saaks ton pallon jo ottaa?

Ollaan taas vähän enemmän tottisteltu. Sivulletuloja, maahan menoa ja istumista. Sekä tietty katsekontaktia ja luonnellisesti luoksetuloa (paljon paljon). Mukavasti neiti Näppärä osaa jo, ainaki istumisen ja luoksetulot on nopeita ja vauhdikkaita. Maahan menoa käsiavulla ja siellä pysymistä, hieno likka. Meinaa vaan vähän alkaa seurailla kättä kun palkkaa, mutta sekin on saatu jo jotenkin kuriin. Sivulletuloja ja perusasentoa ollaan vahvistettu, oikeaa paikkaa ja siinä pysymistä niin kauan kunnes se kuuluisa "vapaa" käsky kuuluu. Ohjaaja vaatii taas kerran pitkää pinnaa ja huumoria tosi tosi tosi paljon, kun Ninja on niin vauhdikas ja innokas ja se ruoka! No hei motivaatiota löytyy!

Ollaan myöskin leikitty, tennispallolla, patukalla. Ja noutojuttuja vähän dummylla. Pitäis kyllä enemmänkin tehä tuota noutoa, mutta se tuntuu toimivan luonnostaan, nii ei kauheesti olla sitten sitä alettu hinkkaamaan. Innokkaastihan tuo ipana kaikkea kantaa ja tuo (paitsi roskat jotka tietää, että mamma ottaa pois huoh). Mutta eipä oo vielä tullu vastaan mitään mitä ei ois suuhunsa suostunu ottamaan, metallista ruokakippoakin kantais, jos vaan sais. Ja vesikuppi on siis meillä keraaminen, jostain syystä! ;)

Leikkijutut sujuu ja innokas vetämään ja taistelemaan leluista ja tuo niitä mulle, joka on superkivaa! Ja leikkiminen muutenkin tuon pirpanan kanssa on lystikästä!

Ninja sai oman päiväkirjan

Treenejä oon ruvennut kirjaamaan ihan käsipelillä vihkoon, jotta pysyis vähän kärryillä siitä mitä ollaa tehty ja onhan se kiva välillä jotakin ihan oikeesti kirjottaa, kun tätä tietokoneen näppistä saa hakata ihan tarpeeksi.

Yksinolot sujuu aikas kivasti, vielä oon pitänyt rajatussa tilassa erillään meidän toisesta koirasta, mutta jahka vielä vähän kasvaa voivat olla samassa tilassa. Tuhoja ei siis ole ainakaan päässyt tekemään, kun ei ole mitään tuhottavaa ollut saatavilla. Leikit vaan tahtoo yltyä välillä nuiden välillä liian rajuiksi, nii en uskalla keskenään jättää, kun on kuitenkin vielä tuota koko eroa. Lyhyet yksinolot on ollut pentuaitauksessa, ja sielläkin kivasti menee. Ei kuulu ainakaan huutoa eikä jää ulvomaan perään, eikä koita hyppiä sieltä poiskaan. Jospa tän koiran kanssa ei yksinolosta tuliskaan mitään ongelmaa koskaan, vaikka kyllähän se voi olla kun ikää ja energiaa tulee lisää, nii jotain kivaa puuhaa voi keksiä.. No toivotaan, että ei mitää sellaisia tulisi koskaan!!

Ensi viikolla meillä alkaa pentukurssi. Kivaa päästä tekemään häiriössäkin jotain, ettei meistä tule sellasia "kyllä se kotona osaa". Saas nähdä millainen kurssi tää on, mutta innolla odotan. Kuitenkin tavoitteita ois kisatakin vielä joku päivä, eikä jäädä vain kotitokoilijaksi, niin kaikenlaiset kurssit ja tapahtumat on tervetulleita meidän kalenteriin. Ja kunhan rokotukset saadaan kuntoon niin entistä enemmän pääsee "joka paikkaan" :) Oon kyllä vain niin innoissani, kun nyt vihdoin on se ikioma koira, jonka kanssa tehä just sitä mitä itte haluaa.

Mukavaa viikonloppua!


Ninja ja Jenni

Kuvia ja pikkukuulumiset

Moikka vaan. Paljon on taas ehtinyt tapahtua viime postauksen jälkeen. Pikkanen Ninja painaa jo 8,8 kg ja ekat rokotuksetkin ollaan saatu niskaan tai siis Ninja on saanut ;) Kaikki on sujunut oikein kivasti. Ollaan treffattu uutta koiraystävää ja omistajan ystävää. Koiruleilla oli oikein kivaa ja hienoa, miten Ninja tulee juttuun eri koirien kanssa ja ihmisten kanssa, sekä on heti uusissa paikoissa kuin kotonaan. Kuitenkin (ainakin vielä) on kivaa sekin, ettei Ninja ole liian kiinnostunut ihmisistä vaan touhuilee omiaan tai leikkii toisten koirien kanssa. Toivottavasti näin pysyy jatkossakin, liian ihmisrakaskoira on todella rasittava!

Ollaan tehty tottista ja ajettu jälkeä ja leikitty ja leikitty. Tottisjuttuja ollaan tehty nyt aika vähän, mutta sillon kun tehdään niin tuntuu, että menee vain joka kerta paremmin, kun ei "treenaa" nii paljon. No vois ottaa jonkin ns. viikon tehokuurin vaikka maahan menoon ja jättää sen sitte "muhimaan" ja jatkaa seuraavaksi sivulle tulolla ja perusasennon vahvistamisella. Huippu koiruli!

Jälkeä ollaan tehty ehkä nyt yhteensä se 10 kertaa. Välillä mennyt paremmin välillä taas... no huonommin. N jää "jumittamaan" tai rupeaa makaamaan jos vähänkään ottaa enemmän vetoa valjaisiin. No joskos tuo tuosta vielä. Nyt jätettiin jälki hetkeksi ainakin melkein kokonaan tauolle, aika ei riitä ja muutenkin ehkä tekee hyvää pennun aivoille ja pääkopalle, jos saa siitä taukoa. Ainakin sitä toivon :) Välillä toki jäljet menneet hyvin ja ei ole paineistunut valjasvedosta, ehkä pitää vaan vahvistaa röyhkeyttä.. No saa nyt nähdä. Jälki vain on edelleen niin kivvaa!