Life is good

Bloggeri päätti olla julkaisematta ja tallentamatta pitkää sepustustani. Nyt kirjoittelen vähän lyhykäisyydessään saman. Elikkäs uvaattona aksattiin isolla kentällä ekaa kertaa, meitä koutsasi Sini. Ninjuska oli yllättäen täpäköissään, kun oli tilaa juosta. Tehtiin loppusuoraa ja persjättöä ja valsseja. Yks vaikee takaakierto-persjättö kohta, muuten suht kivuttomasti.

Loppiaisen aattona aksattiin taas, kun ostin irtovuoron tiistaille. Torstain vuoro jäi käyttämättä, kun selkä alkoi vaivata tiistaisen aksan jälkeen (kaaduin siis luistellessa viikko sitte pyrstölleen, ja häntäluu/alaselkä ja oikee käsi on ollut kipeänä.). Lisäksi oli lähes 30 astetta pakkasta niin ei kiva.

Loppiasen aattona oltiin Viiksessä, jälleen Sinin koutsaamana. Aika vaikeaa pätkää tehtiin. Tiukkoja persjättöjä ja valsseja. Juu täytyis uskaltaa juosta ja ohjata, ettei jää Ninjan eteen ja tule törmäys. 

Ja ainiin Ninjalla on juoksut paraikaa eli juoksuväli melko tarkalleen 6kk. Aksasaa oltiin juoksupökät jalassa, eikä ne menoa haitanneet yhtään. Hyvä, että jalassa pysyivät vauhdissa.

Jatketaan näillä näkymin properron valkkuryhmässä myös tammikuun jälkeen, jättekivaa. Ohjaaja nimittäin tarttee vielä paaaaaaljon treeniä. Toukokuulle ilmouttauduttiin myös aksavalmennukseen, hups.

 Tokoa koitetaan alkaa nyt treenata enemmän, ens viikolla pakotan ihteni menemään nuuskujen vapaavuorolla hallille treenaamaan. Tällä viikollaki oltais mentu, mutta Ninjan juoksut ja nuoret urokset, nii jätin menemättä.

Tokossa on pakko laittaa tavoitteeksi asap, että kisataan kesällä viimestää elokuussa avoimessa luokassa. Joten treeniä kaivataan. Toko on kuitenki kivaa tuon otuksen kanssa, nii mikä estää.