Kepitttelyä

Eilen alotettiin keppien opettelu. Meidän koutsi oli sairaana, niin toinen kouluttaja tuurasi. Tehtiin siis molemmat keppejä ekaa kertaa ikinä. Olipas vaikeaa ja tylsää tv. Ninja. Eka tehtiin yhtä väliä, sen tajus aika nopsaan. Kaks väliä olikin jo aika vaikea. Ninja meni yhen ja koitti siitä suoraan palkalle. Välillä haki tosi hyvin toisenkin välin ja meni vauhdikkaasti. Kuitenkin minun kehuessa kääntyi toisinaan kattomaan minua, eikä focus ollut palkalle keppien jälkeen. Välillä Ännä kyllästy, kun ei saanut koko aikaa palkkaan, kun meni yhen välin jälkeen suoraan palkalle. Kävi juoksemassa putkesta ja muuta kivaa, jos sais palkkaa niin. Höperö.

Me höperöt. ©Eveliina Piironen

©Eveliina Piironen

©Eveliina Piironen

Tauon jälkeen jatkettiin kahdella välillä. Saatiin onnistumisia. Pikkuhiljaa muutamia putkeen. Alkoi hakea paremmin. Hösläsi edes vähän vähemmän. Sitten kokeiltiin kolmea väliä. "Vedin" kädellä toisesta välistä ja ohjasin kolmanteen. Toistaen käskyä "kepit". Tällasia muutama kerta. Koitettiin ilman käsiapuja, ei vielä hokannu. Lopuksi saatiin kuitenkin menemään niin, että vedin toka välin mut kolmannen haki hienosti itse pelkällä "kepit" kehotuksella. Kivaa, että Ninjun aivot alko pelittää ja aksassakin saatiin väsymystä, kun joutui vähän raksuttaa ja pohtimaan, että miten sitä palkkaa saa. Ehkä Ninjasta tulee vielä pätevä kepittelijä. Ja nopea. Ajattelin ennen tuntia, ettei Ännä keskity ollenkaan ja ei saada mitään aikaan, mutta yllätyin positiivisesti, kun meni kuitenkin nuin hyvin.

Lopuksi helppoa hyppy-putki-putki-hyppy rallattelua. Ninja juos kovaa. Läähpuuh. Varakoutsi kehui Ninjaa potentiaaliseksi aksakoiraksi. Että saan siitä tosi nopean. Pakko myöntää, että koiran potentiaalisuus onkin vienyt mut niin tähän lajiin. Tää on niin siistii edelleen. Ninja on super.