Tehtiin myös tokoa kentällä. Meillä oli hyvää häiriötä; kaukalossa potkittiin palloa, kaks pikkupoikaa pelas jalkapalloa lähistöllä, ja pallo pyöri välillä lähellekkin. Ihmeen hyvin kesti häiriön, ei oikeastaan aiheuttanut yhtään ongelmaa. Tehtiin seuraamista lelupalkalla, ok, välillä paikka rakoili. Käännöksiä, ne oli kivoja. Paikkamakuu ja istuminen. Paikkamakuuseen vaihdoin etupalkan, eli laitoin Ninjan eteen namin, jonka annan sitten kun käyn palkkaamassa. Tällä haluan saada pois Ninjan kieron asennon, menee suoraan maahan, mutta jostain syystä vääntää vasemman etusen sivulle, epänormaaliin asentoon. Tällä palkkamuutoksella sain sen helposti korjattua. Sekä liikkeestä seisomista takapalkalla, ihan ok. Kiva tokokoira häiriöstä huolimatta.
Eilen kokeiltiin sitten yhdistää jäljelle kepit - keppitreenin sujutta sen verran hyvin, että uskalsin kokeilla hommaa käytännössä. Kepeille ilmaisuna maahanmeno, edelleen siitä syystä, että minimoin riskin, että jatkaa jäljestystä keppi suussa, kuten pari kertaa keppitreeneissä on tapahtunut.
Elikkäs menimme läheiselle nurmialueelle tämän mun työintoisen labradoorin kanssa. Kävin tallaamassa pari jälkeä, molemmilla 5 keppiä n. 10-40 askeleen välein, toinen suora jälki, toisessa kulmiakin. Keppeinä mulla puutikkuja metsästä, erilaisia, plus pari jäätelötikkua. Tarkoitus laittaa myös erilaisia esineitä vaihteluksi välillä, esinemotivaatiota kuitenkin löytyy.
Eka tehtiin vähän tottista parkkiksella, jotta jäljelle meno ois vähän rauhallisempaa, kun saa purkaa ylimmät intonsa tottisteluun. Pikkupätkiä seuruuta, mutta labraneidin ajatukset oli jo jäljestyksessä, kun kontakti rakoili, no sit tehtiin perusasentoa ja kontaktia siitä. Jääviä tai oikeastaan vain seisomista. Pikkuhiljaa parempaan päin, en ole vielä ihan oikeaa tapaa tuon opettamiseen tainnut löytää labraneidin mielestä. Joku siinä vaan tökkii. Sit muutama lyhyt paikkaistuminen, jotka hyviä.
Sit jäljelle. Ekana ajoin tuon jäljen, jossa oli kulmia. Virhe. Ninja oli taas liian innokkaana ja hösläämiseksihän se tottakai meni. Ekaan keppiin reakoi, muttei ilmaissut, seuraavalla reakoinnilla sanoin vihjeen maahan, meni ja jäi odottamaan, että saa palkkaa. Seuraavalla otti kepin suuhun ja jäi maahan, lopetin siihen, ainakin yhden kepin ohi meni, kun hukkas jäljen muutaman kerran. Onneksi oli toinen jälki.
Toisella jäljellä jäi toisek viimenen keppi, muut ilmasi! Vau! Osassa otti suuhun, tai käytti suussa ja tiputti eteensä ja meni maahan, yhen kerran käänty muhun päin maahan. Jäljestys oli tällä toisella jäljellä tarkempaa kuin aiemmin, eikä höslänny vaan pysyi jäljellä hyvin. Keppien jälkeen jatkoi hyvin jäljestystä. Hienoa. Pikkuhiljaa yhteinen sävel alkaa löytyä. Koirahan kyllä osaa jäljestää, vielä, kun ohjaajakin löytäs oikeat tavat kouluttaa asioita. Huipputyyppi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti