Keppikurssin viimeinen kerta oli eilen. Höyryhäyrylle tämmönen aivoja pyytävä treeni on haastavaa. Hauska nähdä, kun kaikki muut ryhmäläiset kepittelee rauhallisesti, järki mukana ja edistyy huimaa vauhtia. Me mennään kolmea väliä ja jopa viittä, läähättäen ja välillä miettien, välillä koitetaan lähtee rallattaa putkeen. Välillä kokeillaa mennä ekalta väliltä suoraan palkalle. Välillä menee hienosti. Ja omatoimisesti. Välillä minä pilaan suorituksen, kun toinen menee keskittyneesti ja minä alan kehumaan liian innostavasti, niin pyörähtää minuun päin. Höhlät. Mutta silti kivaa. Ninja menee oikeesti jo omaan silmään mukavasti tuon 3 ilman apuja ja hienosti. 5kin menis jos malttas keskittyä. Tällä kertaa meni 5 mukavasti, mutta viimenen väli tuotti tänään vaikeuksia. Voi aivopieuru, kun aivot menee välillä oikeesti tilttiin, kun kaikki pitää tehä 200%sti. Pikkuhiljaa hyvä tuloo.
Ens viikolla mennäänkin sitten valmennusryhmään tutulle ja turvalliselle Properrolle. Sain ostettua valkkupaikat joulu- ja tammikuulle. Eli ainakin sinne asti aksataan aina torstaisin ohjatusti. Tuohon valkkuryhmään kuuluu myös vapaavuoroja hallilla, niin pääsee myös itsekseen jotain sähläämään. Oon kyllä tykännyt nuista ProPerron kursseista niin paljon, että voin suositella kaikille. Sanomattakin selvää, että Ninja kans tykkää verimats. Kyllä jännittää mennä uudelle koutsille, kun kurssien kouluttaja "pelotteli" kehuneensa meitä jo muille kouluttajille. Saa nähdä miten meillä lähtee menemään uusien koutsien silmien alla. Jospa hyvin. Ainakin huippua, että päästään jatkamaan aksaamista. Otsikon mukaan, musta on niin tullu aksahullu. Tai meistä molemmista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti