Wannabenäyttelykoira

Vähän myös harjoiteltiin tärkeämpiä asioita, kuten malttia ja paikallaoloa.

Eilen käytiin pikkunoutajan kanssa mätsäreissä. Kummallista, että jopa nuissa leikkimielisissä näyttelyissä sai joltain näyttölabukan omistajalta paheksuvia katseita. Eipä annettu sen haitata, minusta Ninja on maailman kaunein labradori ja se riittää. Onneksipa pari muutakin ihmistä huomasi sen ja kehui Ännää kauniiksi. Heheh. Joillekkin näyttelyt on nii pääharrastus, ja antaakin niin olla. Mutta joku raja sentään.

Kehässä meni ihmeen hyvin. Ninja jopa jotenki seisoi nätisti, yleensä kyllä silloin kun tuomari ei kattonu. Saatiin sininen nauha, tuomari kehui Ninjan kehäkäytöstä ja esiintymistä sekä liikkeitä. Perustelu oli tällä kertaa, että kokeneempi parempi ja haluais Ninjalle lisää luustoa. Jänniä nuo määtsärit, kun ei koskaan tiedä, mitä tuomarit eniten arvostelee. Sinisten isojen aikuisten kehässä ei sijoututtu.

Ninja oli niin kiva siellä, että kyllä mamma oli supertyytyväinen. Hampaat antoi katsoa nätisti eikä muutenkaan ollut yli-innokas tuomarin tullessa katsomaan, vaikka kyllä häntä hillitysti vispasikin. Huippu tyttö!

Ninja ilme, kun oltiin menossa pian kehään. Ai oikeesti vai.

Ollaan treenattu jonkun verran tokoa,mut ei mitenkää hirveesti. Syyskuussa olis kokeet täällä Kuopiossa, jiten täytyisi alkaa treenata urakalla jos niihin mielii mennä. Tosin mulla on kolmen viikon loma 1,5 vkon päästä, joten tulee väkiste treenitaukoa porukkatreeneistä, kun en ole maisemissa. Lisäksi pikkunoutaja jää muutamaksi päiväksi hoitoon kasvattajalle, kun lähetää miekkosen kans reissuun. Jännää.

Jälkeä ollaan ajettu pari kertaa metässä. Iha ok menee. Täytyy tästä aiheesta kirjoittaa hoskus ihan oma postauskin. Tänään mennään treenaamaan nomea treenikamun kanssa.

Kummitytön kanssa tarroja liimailemassa yksi apurinoutaja. <3